Luonnetesti

Huomasin keväällä gööttiyhdityksen sivuilla ilmoituksen tulevasta luonnetestistä. Niinpä heti ilmoittautumisajan alussa ilmoitin Aavan sinne. Testi järjestettiin Pöytyällä saakka, siis melkein Turussa. Niih, eikö sitten lähempänä ois ollu mahdollisuutta testaukseen, vai? Olis varmasti ollutkin, mutten ole seurannut niin tarkasti. Halusin mennä rotuyhdistyksen järjestämään testiin siksi, että siellä tulisi olemaan muitakin gööttejä ja siksi olisi mielekkäämpää seurata testiä. Ehkä testistä ei olisi saanut samalla tavalla irti, jos testattavat olisi olleet muun rotuisia.

Eipä Aava hirveästi stressannut, istui tyytyväisenä häkissään ja oli innoissaan uusista hajuista. Ihmettelin, miten se malttoi odotella rauhassa hiljaa juuri ennen vuoroamme. Yleensä tapahtumissa se ilmoittaa kaikille saapumisestaan, mutta nyt ei pihadustakaan. Paikallaan seisoskeleminen uusissa paikoissa (koiratapahtumissa) on ollut ärsyttävää niin koirasta kuin omistajastakin. Aava ei malttaisi odottaa ja alkaa "jutella" ja haukkua. Nyt se oli nätisti eikä sillä tuntunut olevan kiire mihinkään.

Tyyntä myrskyn edellä, sanotaan. Testin alkaessa Aava ei rynnännyt tervehtimään iloisesti testaajia vaan jäi istuskelemaan taakseni ja katselemaan ympärilleen. Testin lopputulosta kuunnellessa tuomarit kysyivät yllättikö joku koiran käytöksessä, ja vasta jälkeenpäin tajusin, etten huomannut mainita tästä. Olin kai niin häkeltynyt Aavan käyttäytymisestä muuten ja mieleen tuli siinä tilanteessa vain ne "pahemmat" jutut.

Ensiksi mitattiin koiran taistelutahtoa taistelemalla kepillä. Se meni kuten kotioloissakin, tosin Aava ei mielestäni ollut ihan niin täysillä mukana.

Kelkan tullessa alkoi haukkuminen ja pakoon juokseminen. Kelkan pysähtyessä Aava kävi melkein haistamassa sitä, mutta tuli loppujen lopuksi siihen tulokseen, ettei hän sitä halua katsoa.

Aava pelkäsi kohti tulevaa uhkaa. Kuten myös yhtäkkiä nousevaa haalaria ja jahtaavaa tynnyriäkin. Haalarista ja tynnyristä jäi Aavalle muistijälki, eikä se enää testin lopussa uskaltanut kävelläkään niiden suuntaan. Laukauksista Aava ei välittänyt. Pimeä huone oli jännittävä kokemus ja Aava pyrki koko ajan ulos, kunnes kuuli ääneni ja uskaltautui luokseni.

Luonnetestipöytäkirja

Toimintakyky: pieni -1

Terävyys: pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +1

Puolustushalu: pieni +1

Taisteluhalu: kohtuullinen +2

Hermorakenne: hieman rauhaton +1

Temperamentti: erittäin vilkas +1

Kovuus: pehmeä -2

Luoksepäästävyys: luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen +2a

Laukauspelottomuus: laukausvarma +++

Loppupisteet 71

Tuomarit kehuivat Aavan ja minun suhdetta ja totesivat Aavan uskaltavan tekevän mitä vain kanssani. Taisteluhalu on kuulemma se, joka pitää Aavan "kasassa" ja vie sitä eteenpäin.

Tuomarit kehottivat rohkaisemaan Aavaa tilanteessa kuin tilanteessa ja välttää sellaisia tilanteita, joista jo ennalta näkee, että jotakin pahaa voi tapahtua. No, enpä ehkä muutenkaan olisi kaivamassa verta nenästä. Testin voi uusia puolentoista vuoden kuluttua, jos haluaa. Katsotaan nyt, testiin lähdin kuitenkin vaan pelkästä mielenkiinnosta.

Ajellessa kotia kohti mielessäni pyöri jos jonkinlaista ajatusta. Alkuun hylkäävä tulos harmitti, mutta toisaalta koira toimi juuri niin kuin toimi. Piste. En missään nimessä kuitenkaan sano olevani pettynyt tulokseen vaan pikemminkin yllättynyt. Sille ei vaan voi mitään.

Mieleen juolahti sellainenkin juttu, ettei viime vuoden elokuun valioitumisen jälkeen meillä ole ollut kuin alamäkeä. Osaksi ei-toivotut tulokset terveystarkista, ruokatorven tukkeutuminen ja siitä seuranneet hankaluudet ja nyt vielä tämä. Mutta elämäähän tämä vain on...

Me keskitytään nyt vaan agilitytreeneihin. Siellä on aina hauskaa, vaikka ei omalla kohdalla aina onnistuiskaan. Pääasia on et molemmille tulee hyvä mieli ja ilo onnistumisista!

Huomasin lukiessani testintuloksia gööttifoorumilta, että Aavan velipuoli (Xenan aiempi pentue) oli testattu samana viikonloppuna huippupistein (+236) ja Aavan täysvelikin (Sakari) on aiemmin suorittanut luonnetestin mallikkaasti. Nää on vaan niin yksilöitä, ja siks niin paljon niistä tykkäänkin.